Talvi on täällä. Lunta maassa, paljon pakkasta.
Kirpeä ilma ja jäädyttävä tuuli herättävät aamuvarhaisessa yksinäiset kulkijat matkalla kouluun, töihin tai sieltä kotiin. Synkät ilmeet kasvoilla, autojen valojen hipoessa kasvoille valoa muuten pimeässä aamussa.
Joki on jäässä, ihmiset liukastelevat kaduilla, juoksevat busseihin, puhuvat puhelimessa, kuuntelevat musiikkia, seisovat bussipysäkillä polttaen aamun ensimmäistä tupakkaa, jonka savu tunkeutuu kaulaliinaan, savu kiemurtelee ilmassa tehden kauniita tribaalikuvioita tummaa taivata kohden.
On talvi. Ja joulu lähestyy.
Sitä ihmiset odottavat.
Ihmiset stressaantuvat ja juoksevat pitkin kauppoja aamusta asti.

Itse inhoan joulun alla iskevää stressiä. Muhun se ei iske, ei lähes ollenkaan. Lahjat ostetaan ajallaan, joulukortit voi askarella ajan mittaan, ei tule kiire, ei stressi iske.
Joulua odotellen, silloin kaikki pystyy rentoutumaan. Koulua ei ole.
Nyt astun pakkaseen, tuulen vireen keskelle, ostamaan joululahjoja ihmisille, joita rakastan.
(silti kaikki heistäkään ei saa lahjaa, syyttäen tässä tilanteessa huonoa rahatilannettani, kun tili kattaa erittäin huonoa satoa.)