Jouluaatto on jo ylihuomenna.
Joulukuusi, piparkakut, kinkku, joululahjat, joulukoristeet, karamellit, joululaulut soivat ympärillä joka puolella.
Kaikki nauravat, hymyilevät ja ovat onnellisia, tai ainakin vaikuttavat onnellisilta.
Mikä joulussa on se, että kaikki ovat niin onnellisia, iloisia?
Onko se rauha, läheisyys, rakkaus, mikä?
Sitä en tiedä, tuskin koskaan tulen tietämään. Olen onnellinen tilanteeseen, jossa kaikki ovat vihdoin sovussa. Sopu, joka on vain kerran vuodessa.

Joululaulut tuovat tunnelmaa esille enemmän. Niitä klassikoita, virsiä, heviversioita, lasten versioita, vaikka mitä löytyy, ja jokainen löytää sen oman. Twisted sister, Elvis Presley ovat muunmuassa julkaisseet joululevytkin.
The Ramoneksen merry christmas (i don't wanna fight tonight) on myös, oikein mielenkiintoinen, hyvä joulukipale, jokseenkin isovanhemmat eivät ymmärrä sen päälle.
Vanhemmat eivät enää reagoi "hulluihin päähänpistoksiin" (tarkoittaen monen vuoden kestänyttä ihailua, kiinnostusta bändiä tai asiaa kohtaan).
Jouluisin on monia perinteisiä asioita, jotka toistuvat joka joulu. Periaatteeltaan hianoa niitäkin toteuttaa, ottaen esimerkiksi vaikk hautausmaalla käynnin, kun sinne haudalle viedään kynttilä jälleen kerran, tai sukulaisten luona visiteeraaminen, kun mennään heidän luokseen, juodaan glögiä ja syödään jouluruokia.
Kliseistä paskaa, sukulaiset ovat suurimpia vihollisia, aina valittamassa ulkonäöstä. Paitsi jouluisin.
Silloin on jopa melkein mukavaa käydä moikkaamassa sukulaiset läpi, kun muuten ympäri vuoden yrittää kaikin tavoin pakoilla heidän näkemistään syntymäpäivinä tai muina merkkipäivinä.

Ehkä jopa pidän joulusta.
Se on se rauha, joka on kerran vuodessa.