Jouluaatto on jo ylihuomenna.
Joulukuusi, piparkakut, kinkku, joululahjat, joulukoristeet, karamellit, joululaulut soivat ympärillä joka puolella.
Kaikki nauravat, hymyilevät ja ovat onnellisia, tai ainakin vaikuttavat onnellisilta.
Mikä joulussa on se, että kaikki ovat niin onnellisia, iloisia?
Onko se rauha, läheisyys, rakkaus, mikä?
Sitä en tiedä, tuskin koskaan tulen tietämään. Olen onnellinen tilanteeseen, jossa kaikki ovat vihdoin sovussa. Sopu, joka on vain kerran vuodessa.

Joululaulut tuovat tunnelmaa esille enemmän. Niitä klassikoita, virsiä, heviversioita, lasten versioita, vaikka mitä löytyy, ja jokainen löytää sen oman. Twisted sister, Elvis Presley ovat muunmuassa julkaisseet joululevytkin.
The Ramoneksen merry christmas (i don't wanna fight tonight) on myös, oikein mielenkiintoinen, hyvä joulukipale, jokseenkin isovanhemmat eivät ymmärrä sen päälle.
Vanhemmat eivät enää reagoi "hulluihin päähänpistoksiin" (tarkoittaen monen vuoden kestänyttä ihailua, kiinnostusta bändiä tai asiaa kohtaan).
Jouluisin on monia perinteisiä asioita, jotka toistuvat joka joulu. Periaatteeltaan hianoa niitäkin toteuttaa, ottaen esimerkiksi vaikk hautausmaalla käynnin, kun sinne haudalle viedään kynttilä jälleen kerran, tai sukulaisten luona visiteeraaminen, kun mennään heidän luokseen, juodaan glögiä ja syödään jouluruokia.
Kliseistä paskaa, sukulaiset ovat suurimpia vihollisia, aina valittamassa ulkonäöstä. Paitsi jouluisin.
Silloin on jopa melkein mukavaa käydä moikkaamassa sukulaiset läpi, kun muuten ympäri vuoden yrittää kaikin tavoin pakoilla heidän näkemistään syntymäpäivinä tai muina merkkipäivinä.

Ehkä jopa pidän joulusta.
Se on se rauha, joka on kerran vuodessa.

Talvi on täällä. Lunta maassa, paljon pakkasta.
Kirpeä ilma ja jäädyttävä tuuli herättävät aamuvarhaisessa yksinäiset kulkijat matkalla kouluun, töihin tai sieltä kotiin. Synkät ilmeet kasvoilla, autojen valojen hipoessa kasvoille valoa muuten pimeässä aamussa.
Joki on jäässä, ihmiset liukastelevat kaduilla, juoksevat busseihin, puhuvat puhelimessa, kuuntelevat musiikkia, seisovat bussipysäkillä polttaen aamun ensimmäistä tupakkaa, jonka savu tunkeutuu kaulaliinaan, savu kiemurtelee ilmassa tehden kauniita tribaalikuvioita tummaa taivata kohden.
On talvi. Ja joulu lähestyy.
Sitä ihmiset odottavat.
Ihmiset stressaantuvat ja juoksevat pitkin kauppoja aamusta asti.

Itse inhoan joulun alla iskevää stressiä. Muhun se ei iske, ei lähes ollenkaan. Lahjat ostetaan ajallaan, joulukortit voi askarella ajan mittaan, ei tule kiire, ei stressi iske.
Joulua odotellen, silloin kaikki pystyy rentoutumaan. Koulua ei ole.
Nyt astun pakkaseen, tuulen vireen keskelle, ostamaan joululahjoja ihmisille, joita rakastan.
(silti kaikki heistäkään ei saa lahjaa, syyttäen tässä tilanteessa huonoa rahatilannettani, kun tili kattaa erittäin huonoa satoa.)

On päiviä, jolloin tapaa monia ystäviään, tuttujaan ja puolituttujaan. Tänään mulla oli sellainen päivä.
Oli mukavaa, Hengailin koulukavereitteni kanssa, entisen koulun koulukavereitteni kanssa, ja muiden ystävieni kanssa sekä puolituttujen kanssa.
Hauskoja juttuja, muistoja jotka olin jo unohtanut, hauskat jutut, joita ennen kertoiltiin, uudet jutut joihin tutustuin vasta äskettäin.
Valokuvausta ympäri keskustan paikkoja, kiertelyä lelukaupoissa, kaikkea mahtavaa, mitä ei pitkään aikaan ole tullut tehtyä. Ja illaksi kaverin luo iltaa istumaan ja rauhottumaan.
Miksi näitä päiviä ei ole enempää?